Arvoisat metsästäjät ja maanomistajat, hyvä peijaisväki
Viime vuosien aikana ihmiset ovat muuttuneet tiedostavammiksi: ruoan alkuperä ja puhtaus ovat tärkeitä kuluttajille. Luonnossa liikkuminen viehättää yhä useampia. Sen myötä myös metsästys on alkanut houkutella monia. Siinä yhdistyvät huvi, hyöty ja huimaavat luontoelämykset. Metsästys on sukupolvia yhdistävä harrastus ja elämäntapa.
Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen toimialueelle on myönnetty tulevalle metsästyskaudelle pyyntilupia 24 544 kpl valkohäntäpeuralle, 1 580 kpl hirvelle, ja 46 kpl kuusipeuralle. Yhdellä pyyntiluvalla voidaan kaataa yksi aikuinen hirvieläin tai kaksi vasaa.
Meillä Varsinais-Suomessa on maan suurin valkohäntäpeurakanta. Tavoite on selkeä kannan vähentäminen. Paikallinen vaihtelu on kuitenkin peurakannassa suurta. Vaikka saalisennätykset on lyöty vuosittain, on edelleen epävarma, onko valkohäntäpeurakanta kääntynyt laskuun Varsinais-Suomessa. Viime metsästyskautena ammuttiin Varsinais-Suomessa yli 25 000 valkohäntäpeuraa. Tulevalle kaudelle myönnetyt luvat riittävät reilusti yli 30 000 peuran saaliiseen.
Hirven osalta myönnetty kokonaislupamäärä kasvoi muutamilla kymmenellä. Hirvikanta on suurimassa osassa Varsinais-Suomea lähellä tavoitetasoa.
Hirvieläinten vahtimalla tapahtuva metsästys on nykyisin mahdollista aloittaa heti syyskuun alusta. Peurakannan vähentäminen edellyttää tehokasta metsästystä heti alkukaudesta ja että metsästys jatkuu tehokkaana kauden loppuun saakka.
Someron Riistahoitoyhdistyksellä on kolmanneksi eniten kaatolupia varsinais-suomessa Loimaan ja Pöytyän riistahoitoyhdistysten jälkeen eli n 1700 kpl. Hirvenkaatolupia on vähemmän ja siinä sijoitumme piirin keskivaiheille 84 luvalla.
Hirvieläinonnettomuuksien määrä nousee erityisesti syksyllä. Jo syyskuussa sattuu keskimäärin yli 40 hirvieläinonnettomuutta päivässä. Eniten hirvieläinonnettomuuksia sattuu tyypillisesti marraskuussa, jolloin autojen yhteentörmäyksiä sattuu erityisesti valkohäntäpeurojen ja yhä useammin metsäkauriiden kanssa.
Hirvieläinonnettomuudet ovat olleet viime vuosina kasvussa. Esimerkiksi vuoden 2021 syyskuussa sattui jo reippaasti yli 1 300 hirvieläinonnettomuutta, kun vielä viisi vuotta sitten niitä sattui syyskuussa alle 1 000. Noin puolet hirvieläinonnettomuuksista sattuu valkohäntäpeurojen kanssa. Koko vuoden aikana kolaroidaan n 20 000 kertaa, joista puolet etelä-Suomessa.
Hirvieläinten vilkas liikehdintä syksyllä johtuu niiden siirtymisestä talvilaitumille. Lisäksi hirvieläinten kiima-aika ja niiden metsästyskausi lisää niiden liikehdintää. Myös uudet, tiiviit rakennettavat asuinalueet muuttavat eläinten totuttuja reittejä.
Vaikka hirvieläinonnettomuudet ovat lisääntyneet jatkuvasti, niissä loukkaantuneiden autoilijoiden ja autoissa matkustavien määrä on vähentynyt viime vuosina. Hirvieläinkolareissa on viime vuosien aikana tapahtunut vain yhdestä kolmeen kuolemaa vuosittain ja loukkaantumisia 150–200 vuodessa.
Pääsyy on, että isojen hirvien osuus onnettomuuksista vähenee jatkuvasti. Autojen turvavarustelun kehityksellä on myös vaikutusta, autot ovat aiempaa turvallisempia.
Syksyisin hirvieläinten kanssa tapahtuviin onnettomuuksiin vaikuttavat olennaisesti myös sää- ja keliolosuhteet. Tiet ovat syksyisin liukkaita ensin märistä lehdistä, sitten pakkasista, ja myös aamut pimenee. Iltapäivisin ilta-aurinko häikäisee matalammalla.
Kannattaa varata matkoihin enemmän aikaa ja vähentää vauhtia sellaisilla osuuksilla, jotka ovat otollisia hirvieläinten liikkumiselle – esimerkiksi silloin, kun tie vie metsästä peltoaukealle ja päinvastoin.
Tilannenopeus on ratkaiseva, kun hirvieläin tulee yllättäen eteen. Mitä kovempi vauhti, sitä pidempi on jarrutusmatka. Liukkaat tiet tuovat lisäksi omat haasteensa. Huomioi eritoten hirvieläimistä varoittavat liikennemerkit. Ne ovat paikoissa, joissa hirvet ja peurat liikkuvat ja onnettomuuksia sattuu onnettomuuksia. Todennäköisyys hirvieläimen kohtaamiseen hirvimerkkialueella on siis tavallista suurempi.
Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran kannan suuret koot ovat riesa erityisesti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, jossa on samalla paljon liikennettä, mutta vain vähän hirvieläinten luonnollisia vihollisia. Ainoa keino pitää kantojen koko kurissa on metsästys.
Miten vähentää onnettomuuksia? Riista-aidat ovat Suomessakin paljon käytetty keino rajoittaa hirvieläinten pääsyä tiealueelle. Parhaimmillaan aidat voivat vähentää hirvieläinonnettomuuksia jopa 80 – 90 prosenttia.
Riista-aitoihin liittyy kuitenkin useita haasteita. Aidat tulisi pystyä rakentamaan riittävän pitkänä yhtenäisenä kokonaisuutena. Eläimet ovat taitavia löytämään riista-aitojen päät, risteävien teiden liittymät ja muut aukkopaikat, joista pääsee livahtamaan tiealueelle. Jos paluureittiä ei löydy, saattaa eläin jäädä pitkäksikin aikaa loukkuun aitojen väliin. Moottoritiellä paniikissa juoksenteleva hirvieläin on luonnollisesti huomattava liikenneturvallisuusriski.
Joissakin tapauksissa päätien aitaamisen on havaittu siirtävän hirvieläinonnettomuuksia alemmalle tieverkolle, esimerkiksi aidatun tien lähellä kulkevalle rinnakkaistielle. Aidan ilmestyminen maisemaan katkoo vakiintuneita kulkureittejä, joten eläimet joutuvat liikkumaan tavallista enemmän etsiessään vaihtoehtoisia ylityspaikkoja. Eläinten liikkumisen mahdollistamiseksi ja riista-aitojen tehon varmistamiseksi aitoja tulisikin käyttää vain silloin, kun eläimille voidaan tarjota turvallinen pääsy aidatun alueen läpi.
Kevennetty vaihtoehto riista-aidalle on tienvarsien suojaaminen keltaisella muovinauhalla. Niin sanotuista hirvinauhoista on saatu vaihtelevia kokemuksia, mutta tutkimustietoa niiden tehosta ei ole. Ainakin joissakin tapauksissa nauhat voivat hidastaa tielle tulevan hirvieläimen vauhtia ja antaa näin tärkeitä lisäsekunteja kuljettajalle. Ongelmana on eläinten tottuminen nauhoihin sekä nauhoituksen ylläpidon työläys. Nauhojen ohella tienvarsien raivaaminen auttaa autoilijoita havaitsemaan tiealuetta lähestyvän eläimen ajoissa, ja raivaukset ovatkin meillä paljon käytetty keino hirvieläinonnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.
Riista-aidat eivät poista eläinten liikkumisen tarvetta, joten aitaamisen yhteydessä tulisi varmistaa eläimille sallittu ja turvallinen kulkureitti tiealueen toiselle puolelle. Ratkaisu löytyy erilaisista yli- ja alikuluista. Näistä kenties tunnetuimpia rakenteita ovat tiealueen yli johtavat vihersillat. Maisemoituja siltoja hyödyntävät meillä erityisesti pienet sorkkaeläimet, mutta rakenteet ovat kelvanneet kulkureitiksi myös muulle lajistolle, esimerkiksi keskikokoisille nisäkäspedoille sekä ilvekselle ja karhulle. Vihersillat tai osin ihmisten käyttöön tarkoitetut niin sanotut monikäyttösillat ovat kalliita investointeja, joten niiden rakentaminen onnistuu vain suurimmissa tiehankkeissa.
Vihersiltoja edullisempia kulkureittiratkaisuja ovat erilaiset alikulut. Eläimet oppivat hyödyntämään esimerkiksi työkoneajoa varten rakennettuja alikulkuja, mutta parhaimpaan tulokseen päästään, jos rakenteet suunnitellaan alusta saakka eläinten tarpeita silmällä pitäen. Rauhallinen sijainti ja riittävän avoin rakenne ovat erityisesti hirvieläinten mieleen.
Ruokintapaikat aiheuttavat usein keskustelua ja niiden sijoittamiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota.
Riistanruokinnalla pyritään parantamaan eläinten kuntoisuutta talven varalle ja toisaalta parannetaan niiden tuottokykyä. Lisäksi oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan vähentää vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle. Riistanruokinnalla pystytäänkin jossain määrin manipuloimaan eläinten käyttäytymistä ja liikkeitä.
Talviruokinta aloitetaan hyvissä ajoin ennen lumien tuloa ja jatketaan lumien sulamiseen saakka. Monille tulokaslajeille talvinen ruokinta on lähes elinehto, mutta myös useat alkuperäiseen lajistoon kuuluvat riistaeläimet hyötyvät metsästäjien harjoittamasta ruokinnasta.
Hyvin järjestetty talviruokinta on mitä parhainta riistanhoitoa ja antaa mahdollisuuden valikoivaan metsästykseen. Riistanruokinnan avulla saa hyvän käsityksen alueen riistaeläinkannoista. Ruokintapisteiden rehunkulutuksen seuraaminen sekä jälkien ja jätösten tarkkailu auttavat riistan määrän ja laadun arvioinnissa. Osa nykyaikaista ja mielenkiintoista riistakantojen seurantaa on riistakameran käyttö ruokintapaikalla.
Hyvät ystävät
Kulkutauti on meitä riivannt jo kolmatta vuotta. Tilaisuuksia on ollut vaikea järjestää ja rajoitukset ovat kieltäneet niiden pitämisiä. Tälläkin hetkellä sairaalahoitoa vaativat tartunnat ovat kasvussa. On erityisen tärkeää, että pystymme tapaamaan toisiamme ja pitämään sosiaalista kanssakäymistä. Peijaisilla on ikiaikainen historia kaadetun riistan kunnioittamisessa ja uuden odottamisessa. Tähän syksyn aikaan kuuluu myös erilaiset kekri-juhlat, joilla kiitettiin peltoviljelyn ja karjankasvatuksen satoa sekä toivottiin parasta uudelta vuodelta. Omasta puolestani haluan kiittää saadessani pitää tämän puheen ja toivotan Teille mitä parasta syksyä ja Joulun odotusta.
